Yhden ihmisen riittämättömyys

Tänään tuli postissa "Eläinten syömisestä"-kirja, jonka tiesin olevan melko ajatuksiaherättävää- ja rankkaakin luettavaa, mutta jo toisen luvun kohdalla tunsin ahdistusta, riittämättömyyttä ja suoranaista tuskaa. Yritän koko ajan oppia tehotuotannosta, eläimistä ja ihmisistä. Tuntuu kuitenkin kovin uuvuttavalta ajatella lähtevänsä tavallaan yksin sotaan tehotuotanto ja ns. supertehtaita vastaan :( Tiedän että en todellakaan ole yksin, mutta kun ei konkreettisesti kulje rinnakkain samoin ajattelevien kanssa, niin tuntuu kovin yksinäiseltä ja merkityksettömältä. Luen paljon netistä eläinoikeussivuja, animalian sivuja ja katson dokkareita, mutta aina tulee fiilis että en minä tuollaiseen pysty :( Yrritän kovasti toimia tavalla, joka on mielestäni eettisesti oikein, mutta se ei riitä. On toimittava 100%, pelkkä yrittäminen ei ole tarpeeksi. Sain myös hetki sitten tilaamani Oikeutta eläimille-julisteet ja flaijerit, joita aion levittää parhaani mukaan.

Äitini on valitettava esimerkki siitä, ettei kaikki kestä tietoa siitä, mistä ruoka tulee ja miten ja silti syö sitä. Olen useasti yrittänyt näyttää videota tai kuvia kuinka puolikuolleet possut ovat ahtaassa saastaisessa karsinassa tai kuinka elävät kanat ovat kuolleiden kanojen kanssa samassa paperiarkin kokoisessa häkissä. Äitini ei halua kuulla, eikä halua tietää. Tai kuulemma tietää mutta ei haluaisi. Tieto lisää tuskaa, mutta silti hän syö lihaa. Olen tällä hetkellä (tai no olen ollut viimeiset neljä vuotta) asunnoton, mutta heti kun saan oman asunnon, jätän kalan pois ruokavaliosta, sitten kananmunat ja sitten maidon. Sitten opettelen vegaanisen elämäntyylin ja voin kutsua itseäni ylpeydellä vegaaniksi. Tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista, mutta kanaa tai lihaa en syö nytkään.

Viime kirjoitukseni poiki lähes 1000 lukijaa ja iso kiitos siitä kuuluu Jujulle joka jakoi kirjoitukseni facebokissa ja toivon että edes murto-osa lukijoista jatkaa blogini seuraamista :) Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman usein, mutta välillä vaan ahdistaa niin kovin ettei tee mieli kirjoittaa.
Nyt palaan takaisin kirjani ääreen, oppimaan lisää.